Neuloin aika tarkalleen vuosi sitten Elmolle ensimmäisen villapaidan (täällä), mikä oli koko viime syksyn ja talven kovalla käytöllä. Elmo oli kumminkin silloin vasta vajaa puolivuotias ja vaikka kuinka koitin tehdä neuleesta reilumman kokoisen, on se jäänyt nyt jäbän kasvettua täysikokoiseksi hiukan naftiksi. No, miuta se ei kumminkaan haitannut, sillä sehän vaan tarkoitti sitä, että pääsin tänä syksynä neulomaan hänelle uuden villapaidan. Jee! Tykkään neuloa koirien neuleita, sillä ne valmistuvat suhteellisen nopeasti ja niitä on niin erilaista neuloa. Tälläkään kertaa en tehnyt mistään ohjeesta, vaan neule syntyi omasta päästä, jatkuvasti testaillen, jotta sain siitä juuri oikean kokoisen Elmolle.
Langaksi valikoitui tällä kertaa Novitan Isoveli-lanka ihanassa syksyisessä sävyssä. Koiralle kun tekee neuleen, kannattaa mielummin valita materiaali, jossa on villan lisäksi myös jotain tekokuitua vahvistamassa lankaa. Ainakin meillä tulee lenkkeiltyä paljon metsissä, jolloin on tärkeää, että neule kestää mahdollisimman hyvin kulutusta, mutta myös oikeasti lämmittää. Lisäksi kannattaa ottaa huomioon materiaalin pesuohjeet, sillä itselle ainakin konepesumahdollisuus on äärimmäisen tärkeä, sillä meillä saatetaan välillä pyöriä metsälenkeillä neule päällä ties missä sonnassa...
Tällainen palmikkoneule syntyi tällä kertaa. Resorit on neulottu 1 oikein kiertäen, 1 nurin -joustinneuleella ja palmikot vaan sovelsin omasta päästä. Tällä kertaa neuloin myös kauluksesta reilusti pidemmän, jotta kylmimmillä keleillä sen saa rullattua korviin asti lämmikkeeksi. Elmo ei ollut kovinkaan innoissaan uudesta paidastaan, mutta eipä se näyttänyt menoa hidastavankaan. Itse sen sijaan olen lopputulokseen todella tyytyväinen ja tästä tuli kyllä vielä ihanampi kuin edellisestä, saa nähdä kehtaako tätä edes kaikille metsäreissuille ottaa mukaan. Heti ensimmäisellä käyttökerralla neule keräsi jo tuntemattomilta ohikulkijoiltakin kehuja.
Kävimme eilen seikkailemassa pari tuntia metsässä ja keli oli jo sen verran kirpsakka, että lisälämmikkeestä tuskin oli haittaakaan. Otin kameran mukaan, jotta saisin neuleesta räpsittyä kuvia, mutta eihän siitä meinannut alkuun tulla mitään, kun malli oli ihan hepuleiden partaalla. Välillä vähän hepuloitiin sekä juostiin ja välillä taas tehtiin temppuja nakkien avulla. Lopputuloksena olikin iso liuta ihania kuvia, joista miun oli lopulta todella vaikea valita vaan muutamat lempparit. Joten tässä nyt sitten oikea kuvapläjäys kauniista neuleesta ja tietenkin niin suloisesta neuleen kantajasta.
Nyt säät näyttävätkin pikkuhiljaa viilenevän kokoajan, niin uusi neule pääsee varmasti pian kunnolla käyttöön. Mitäs te tykkäätte tästä neuleesta?
Ihanaa sunnuntain jatkoa sinne, missä ikinä sitä vietättekään! <3
Lähetä kommentti