KUN ELÄMÄ TAPAHTUU

Viime postauksesta onkin vierähtänyt tovi aikaa ja tuntuu, että siitä on ikuisuus, kun sen kirjotin. Niin paljon on tapahtunut tässä välissä, että kaikki "ylimääräinen", kuten tämä blogi ovat jääneet hetkeksi taka-alalle. On tuntunut luontevalta käsitellä ja prosessoida asioita ensin itse, ennen kuin kirjoitan niistä tänne. Tämä koko elokuu on jotenkin hujahtanut tietynlaisessa sumussa ohi ja viikonlopun aikana tajusin, että niin, kesä alkaa virallisesti olemaan ohi. Syksy aloitetaankin sitten uusilla tuulilla ja uusilla maisemilla.

Erosin neljä vuotta kestäneestä suhteesta. Vaikka eroon ei liity mitään draamaa ja olemme edelleen hyvissä väleissä keskenämme, on siinä ollut paljon sulatettavaa. Minulle oli selvää, että haluan muuttaa yhteisestä asunnostamme pois ja rupesinkin pohtimaan sitä, missä oikeasti haluan asua. Tuli todella vahva tunne siitä, että haluan takaisin "kotiin". Joten tässä sitä ollaan, muuttamassa takaisin Lappeenrantaan. Löysin itselleni ja Elmolle todella kivan asunnon luonnon läheltä, joten olen tulevasta muutosta oikeastaan aika innoissani. Valehtelisin toki, jos väittäisin, ettei samalla myös muutto takaisin vanhaan kotikaupunkiin jännittäisi. Olen myös näpytellyt useita työhakemuksia menemään ja täytyy vain toivoa, että pian nappaisi ja palikat alkaisivat loksahdella paikoilleen. 

 

Tuntuu, että olen paljon muutenkin viime aikoina pohtinut sitä, mitä oikeasti haluan elämältä. Tällä hetkellä tuntuu, että olen hiukan hukassa ja elämä on palasten keräilyä ja yhteen sovittamista. Toisaalta taas tuntuu, että olen tietyllä tapaa uuden alun edessä. Voin itse lähteä pala palalta rakentamaan juuri sellaista elämää, mitä itse haluan elää. Olen päättänyt, että nyt jos koskaan on aika kuunnella itseään ja antaa myös aikaa itselleen. Aion panostaa omaan hyvinvointiini, harrastuksiini ja nauttia vapaudesta. Itseni lisäksi aion myös panostaa ystäviin sekä muihin läheisiin. 

Muutokset voivat tuntua pelottavilta, mutta ne ovat aina mahdollisuuksia johonkin parempaan. Täytyy vain oppia luottamaan, että elämä kantaa ja niinhän se kantaa. Kaikki ei aina mene suunnitelmien mukaan, mutta sitä on elämä. Välillä se heittää ihan huolella lokaa niskaan, mutta siitäkin selvitään vahvempina ja entistä eheämpinä. Ei auta, kuin mennä eteenpäin ja luottaa, että kaikella on tarkoituksensa. Ja niin mie aion tehdä.

"Elämä on 10 % sitä, mitä sinulle tapahtuu ja 90 % sitä, miten siihen suhtautuu." Kaikkea ei voi hallita ja kaikkeen ei voi vaikuttaa, mutta se mitä voimme hallita, on suhtautumisemme. Tunteiden täytyy antaa tulla, silloin on itkettävä kun itkettää. Mutta jos jotain tässä olen oppinut, niin sen, että pahaan oloon ei saa jäädä vellomaan. Elämä jatkuu ja alamäen jälkeen tulee aina ylämäki.

Syksy ja uudet tuulet, olette siis erittäin tervetulleita. Ja jos siellä ruudun toisella puolella on muita muutoksia läpikäyviä, niin isot tsempit. Uskalletaan hypätä ja luottaa elämään. Toivottavasti meidän kaikkien syksyt tulee olemaan täynnä ihania hetkiä!