Viime perjantaina oli valmistujaispäiväni ja miusta tuli virallisesti muotoilija (AMK). Lauantaina juhlistettiin valmistumista kakkukahvitteluin ja illalla ystävien kanssa iltaa istuen. Sunnuntaina sain vielä perheeni kylään rääppiäisille. Tiistaina taas juhlittiin 1-vuotiaan Elmon syntymäpäiviä. Voisi siis sanoa, että aikamoista juhlaa tämä elämä.
Viikonlopun aikana mietin useaan otteeseen sitä, kuinka ihania ihmisiä ympärilläni on. Ihmisiä, jotka tsemppaavat ja uskovat miuhun. Ilman heidän tukeaan tuskin olisin selvinnyt koulustakaan. On rikkautta tietää, ettei koskaan jää yksin ja aina on ihmisiä, joiden puoleen voi kääntyä, tilanteessa kuin tilanteessa.
Tiistaina tuli taas herkisteltyä karvalapseni vuoksi. Tuntuu edelleen hurjalta, että pieni Elmoni on jo yksi vuotias. Vastahan hän muutti meille ja oli kilon painava pieni riiviö. Nyt tuo on jo ison pojan mitoissa oleva teini-ikäinen hienosti käyttäytyvät poika, jokseenkin riiviö hän osaa edelleen olla. Tässä kohtaa sitä tosiaan toivoo, että ajan voisi jotenkin pysäyttää tai edes hidastaa sitä. Elmo on kyllä ollut paras koskaan tekemäni hankinta, enkä voisi kuvitellakaan enää elämää ilman häntä. Tuo pieni hännänheiluttaja tuo jokaiseen päivään niin paljon iloa, valoa ja onnea sekä on myös opettanut pitkää pinnaa että vilpitöntä ja pyyteetöntä rakkautta. Toivon sydämeni pohjasta, että saan nauttia elämästä Elmon kanssa niin monen monta vuotta, kuin on mitenkään vaan mahdollista.
Nyt suunnataan yhdessä Elmon kanssa vielä ulos illaksi nauttimaan ihanasta kesäkelistä. Niin ihanaa, että kesäkuun alku toi mukanaan taas lämpöiset päivät. Nautitaan taas niin kauan, kun tätä iloa kestää. Ihanaa ja lämpöistä viikkoa sinne, missä ikinä sitä vietätkään! <3
Lähetä kommentti