Tulimme juuri Elmon kanssa iltalenkiltä kotiin. Tahmeasti alkanut maanantai muuttuikin vielä iltalenkin myötä huomattavasti paremmaksi. Kaunis ilma innosti kävelemään 1,5 tunnin lenkin. Orastava päänsärky katosi ja mieli sekä ajatukset kirkastuivat. Lenkillä tuli hiki, sillä päälläni oli ihan liian paljon vaatteita. Takki kulki koko lenkin ajan vyötärölle solmittuna ja collegepaidan hihat käärittyinä kyynärpäihin. Aurinko lämmitti, minua hymyilytti ja niin hymyilytti myös Elmoakin, joka oli ihan onneissaan, että aamuinen vesisade oli poissaan ja pääsi kaikessa rauhassa pitkälle lenkille. Kesä taitaa vihdoin olla täällä.
Oikeastaan päätin, että tästä alkaa miun kesä. Seuraavat pari päivää näyttävät ihanan lämpöisiltä ja vaikka niiden jälkeen viilenisikin, miulla on kesä. Monesti tuntuu, että vasta juhannuksen tienoilla tajuaa, että nyt on kesä ja pian koko kesä onkin hujahtanut ohitse. Ehkä jos asennoidun kesään ja kesäfiilikseen jo tarpeeksi ajoissa, ehtii siitä ottaa kaiken ilon irti. Toukokuuhan on kesäkuukausi, vai mitä mieltä te olette?
Joka tapauksessa, onneksi huonosti tai tahmeasti alkava päivä, ei tarkoita sitä, että illasta ei voisi tulla hyvä. Onneksi myöskään huonosti kuluneet alkuviikon päivät eivät tarkoita sitä, että loppuviikko ei voisi olla mitä parhain. Onneksi myöskin kesä ja monet muut asiat ovat loppupeleissä omasta asenteesta ja mindsetistä kiinni. Nautitaan jokaisesta lämpöisestä ja ei-niin-lämpöisestä päivästä. Kaikissa päivissä on jotain hyvää!
Aurinkoista viikkoa!
Lähetä kommentti