Tänään koitti miulla arkeen paluu, eli toisin sanoen kouluhommien pariin. Pieni joululoma tuli niin tarpeeseen. Sain ladattua akkuja, siirrettyä ajatukset muualle ja vietettyä lähimmäisten kanssa aikaa. Silti tänä aamuna tuli pieni ahdistus opparia työstäessä. Tuntuu, että tehtävää on vielä hirveästi ja aikaa enää muutama hassu kuukausi. Tämän kevätlukukauden päätteeksi olisi tarkoitus saada paperit koulusta kouraan ja valmistua. Tuntuu, että motivaatio on hiukan hukassa, onneksi sentään se edessä sumeasti häämöttävä tutkintotodistus motivoi. Sitä kohti työskennellään nyt tämä kevät kovasti ja pohditaan samalla, että mitäs sitten. Voi, kun joku osaisikin kertoa.
Uudelle vuodelle en tykkää tehdä mitään lupauksia, mitkä kestävät ehkä ensimmäiset pari kuukautta ja sitten unohtuvat. Sen sijaan tykkään asettaa itselleni lempeitä tavoitteita. Tavoitteita, joita kohti kulkea. Yhtenä tavoitteenani on koittaa olla itselleni armollisempi. Välillä on vaikea luottaa itseensä sekä omaan tekemiseen ja usein sitä huomaamattaan soimaa itseään. Pitäisi pystyä vielä parempaan, nopeammin ja taitavammin. Haluaisin päästä noista ajatuksista eroon ja ennemminkin olla tyytyväinen itseensä sekä siihen mihin pystyy. Toisena tavoitteenani on nauttia vieläkin enemmän luonnosta ja sen antimista. Haluan tutustua tänä vuonna moniin uusiin luontokohteisiin, samoilla metsissä ja syödä eväitä nuotion äärellä. Luonnossa olo on rauhaisa, onnellinen ja seesteinen, siksi haluan myös tähänkin vuoteen paljon hetkiä luonnon ääreltä.
Alkuvuoden paras juttu on ollut ehdottomasti talvi, joka saatiin takaisin. Ja vielä ihan kunnon, oikea talvi. Ihanaa kun puut ja kadut ovat valkoisenaan. Ulkoilu on tällä hetkellä ihan parasta. Nyt vaan pidän sormet ristissä, että nämä lumet oikeasti kestäisivät talven yli ja sulia katuja ei tarvitsisi nähdä kuin vasta keväällä. Toivotaan parasta!
Lähetä kommentti