MITÄ KIRJOITTAA, KUN EI OLE MITÄÄN MITÄ KIRJOITTAA?

Olen tällä viikolla jokainen päivä yrittänyt käydä tämän postauksen kimppuun. Olen ties kuinka monta kertaa avannut tämän luonnoksen ja tuijottanut näyttöä. Tuijottanut monen monta minuuttia ja miettinyt, mitä hemmettiä kirjoittaisin. Lopulta olen ottanut puhelimen käteen ja ruvennut selaamaan kaikkea muuta, päätyen siihen, että suljen koneen ja mietin, että huomenna kirjoitan sen postauksen. Aina tulee se huominen ja pää lyö edelleen tyhjää. No, tänään sitten päätin tarttua härkää sarvista ja saada tämän tehtyä. Ja näemmä päädyin kirjoittamaan siitä, kun ei ole mitään kirjoitettavaa. No, aihe kai sekin on...

Jos totta puhutaan, niin halusin vaan päästä julkaisemaan nämä viime viikonlopun kuvat Tahkolta. Kauheasti ei kuvia tullut räpsittyä, sillä päivät kuluivat rinteessä. Rinteessä taasen oli aika valkoista, sumuista ja lumista, niin kuin kuvista voi ehkä päätellä. Maisemat katosivat lumituiskeen ja sumun taakse. Kivaa oli silti! Oli mahtia päästä laskemaan pitkästä aikaa. Voi, kun sitä pääsisi harrastamaan useamminkin.

Jotenkin tuntuu, että tällä hetkellä arkipäivät menevät aika sumussa. Työstän kotona opinnäytetyötäni ja viimeisiä koulukurssejani. Tekemistä riittää ja välillä on vaikea lopettaa kouluhommat päivältä, kun joku peikko päässä huutelee, että olisiko pitänyt vielä tehdä sitä ja tätä. Opinnäytetyö etenee hitaasti ja tuntuu, että vaikka kuinka tekee, ei näkyvää edistystä saa aikaiseksi. Samalla kun valmistumista odottaa innolla, se myös hieman jännittää. Alan työtilanne ei varsinkaan tällä hetkellä ole kovin hyvä ja tulevaisuus mietityttää. Kaikki on vielä niin auki ja toisaalta taas maailma on mahdollisuuksia täynnä. Täytyy vain koittaa itse pysyä positiivisena ja avoimin mielin. Jännä nähdä, mistä sitä löytää itsensä loppuvuodesta. 

Tänään aion kumminkin löytää itseni vielä hiihtoladulta. Olen huomannut että parasta lääkettä koulu- ja tulevaisuusstressille on ulkoilu ja urheilu. Varsinkin kun päivät tekee kotona hommia, tekee hyvää päästä myös ulos tuulettumaan. Onnea on koira, jonka kanssa tulee lenkkeiltyä useamman kerran päivässä. Ja onnea on myös ihan kodin kulmilta lähtevät hiihtoladut. Muutamaan vuoteen ei ole tullut hiihdettyä, joten saa nähdä, mitä siitä hommasta tulee.

Tsemppiä kaikille arjen keskelle, huomenna se viikonloppu taas saapuu! <3

KAAKAORETKI SARVIKALLIOLLA

Olen jo jonkin aikaa ikävöinyt kunnon luontoretkiä. Sitä, kun eväät repussa lähtee talsimaan polkuja pitkin ja kun reissun tavoitteena on vaan päästä nauttimaan luonnosta. Viime sunnuntaina pääsin pitkästä aikaa retkeilemään. Pakattiin kaakaot reppuun ja lähdettiin tutustumaan meille uuteen retkikohteeseen, Sarvikallioon. 

Sarvikallio sijaitsee Tuusulassa ja sitä kiersi reilun kolmen kilometrin reitti. Talviretkeilykohteeksi oiva valinta. Poluilla pääsi kulkemaan hyvin ja kalliolta löytyi upea näköalapaikka. Juotiin lämpöiset kaakaot samalla kun ihailimme maisemaa. Elmolla oli taas niin kova vauhti päällä, että hän ei olisi malttanut pitää mitään kaakaotaukoja, vaan pieni olisi vaan halunnut mennä jatkamaan tutkimusmatkaansa. On hauska huomata, miten paljon koirakin nauttii, kun pääsee luonnon äärelle. 

Jouduin hankkimaan Elmollekin oman talvitakkinsa, sillä pieni alkoi palelemaan kovimmilla pakkasilla. Sen takia valittiinkin sunnuntain retkikohteeksi joku sopivan lyhyt reitti, jottei Elmolle ehtisi tulla kylmä. Päinvastoin kumminkin kävi ja Elmolla taisi melkeinpä tulla liian lämmin takki päällä.

Luontoon, jos minne on hyvä paeta hetkeksi koulustressiä ja -ahdistusta. Luonnossa unohtuu kaikki stressi ja tulee tunne siitä, että kyllä kaikki järjestyy, niin kuin on aina ennenkin järjestynyt. Luonnosta saa voimaa ja rutkasti hyvää oloa. Tämä alkuviikko on taas tehty ja menty tukkaputkella, sillä loppuviikoksi suuntaamme Tahkolle laskettelemaan. Olen niin innoissani siitä, että pääsen ensimmäistä kertaa tänä talvena rinteeseen. Pieni hengähdystauko taas kaikesta tekee varmasti hyvää ja pääseepähän nauttimaan raikkaasta ulkoilmasta taas mielin määrin.

Palaillaan taas ensi viikolla asiaan! <3 

VUODEN EKA VILLAPAITA

Vihdoin neulejuttuja, jee! Lauantaina päästiin vihdoin räpsimään kuvia tästä miun "joululomaprojektista". Halusin jouluksi ja välipäiviksi jotain mukavaa ja rentoa neulomista. Sellaista, missä ei tarvitsisi ajatella sen kummemmin, kunhan vaan saisi neuloa. Halusin lämpöisen villapaidan, joka sopisi retkeilyyn ja ulkoiluun, mutta toimisi myös ihan arjessa farkkujen kaverina. Niistä lähtökohdista syntyi tämä villapaita.

Lankana käytin Adlibriksen Felting Wool -villalankaa. En ollut aiemmin kyseisestä langasta tehnyt mitään, mutta ajattelin sen soveltuvan tähän villapaitaan hyvin, sillä se on 100% villaa ja mukavan paksua. Neuloin neuleen koon 8 puikoilla ja resoreita sekä kaulusta lukuunottamatta se on neulottu helmineuleesta. Perus neule sai heti kivasti ilmettä elävästä pinnasta sekä korkeammasta kauluksesta. Paksusta langasta ja isosta puikkokoosta johtuen tämä työ valmistui hetkessä.

Villapaidasta tuli juuri täydellinen retkipaita. Lauantaina oli -20 astetta pakkasta, kun otimme nämä kuvat ja vaikka hilluin hangessa ilman takkia, ei minulle ehtinyt tulla yhtään kylmä. Vaikka monesti saatan olla herkkä villalangoille, niin tämä on sen verran pehmeää villaa, ettei paita kutita käytössä yhtään. Varastoista löytyisi vielä samaa lankaa myös valkoisena, saa nähdä mitä siitä keksin.

Saan nykyisin paljon kyselyitä neuleistani. Ohjeita kysellään useasti. Suurin osa neuleistani on syntynyt päässäni ja muotoutuneet tehdessä. Ohjeet ovat siis omiani ja jos eivät, niin yleensä olen maininnut millä ohjeella olen neuleen tehnyt. Teen usein neuleistani muistiinpanoja ja olenkin alkanut pohtimaan josko alkaisin kirjoittamaan sekä julkaisemaan ohjeita neuleistani. Joko ilmaiseksi tai pientä maksua vastaan, riippuen neuleesta. Ihan tällä hetkellä se ei kumminkaan tule tapahtumaan, sillä tästä eteenpäin aion keskittyä tämän kevään opinnäytetyömallistoni työstämiseen, joten kaikki muut neuleet jäävät nyt sivualalle. Mutta ehkä opparin valmistumisen jälkeen, saa nähdä. 

Löytyykö sieltä kiinnostuneita neuleohjeista? Ihanaa sunnuntai-iltaa ja aurinkoista tulevaa viikkoa! <3

ILOA UUSISTA HIUKSISTA JA TALVISESTA LUONNOSTA

Tänä viikonloppuna olen iloinnut erityisesti kahdesta asiasta. Olen iloinnut ihanasta pakkasesta ja talvesta, josta vihdoin olemme päässeet nauttimaan myös täällä etelässä. Lisäksi olen iloinnut uusista hiuksistani, jotka uskaltauduin leikkaamaan. Vaikka pidin pitkistä hiuksistani, olivat ne alkaneet myös kyllästyttämään ja päässä oli alkanut pyöriä ajatus lyhyemmistä hiuksista. Pohdin jonkin aikaa, että uskallanko luopua pitkistä hiuksistani. Entä jos alkaisikin kaduttamaan? Päädyin kumminkin siihen, että hiuksethan ne vaan ovat ja voin aina kasvattaa ne takaisin. Onneksi tein sen päätöksen, sillä kun perjantaina palasin kampaajalta, en voinut olla kuin tyytyväinen lopputulokseen. Lyhyet hiukset tuntuu taas niin ihanalta (ja helpolta).

Eilen aamulla suuntasimme metsäretkelle. Aurinko päätti ilahduttaa retkeämme näyttäytymällä pitkästä aikaa. Keskellä lumista ja hiljaista metsää, pakkasen nipistellessä poskia ja auringon paistaessa kasvoille, tunsin rauhaa ja onnea. Rakastan lunta ja talvea. Rakastan luontoa ja sen rauhaa. Kesäisin monesti ajattelee, että kesän voittanutta ei ole. Mutta kun oikea talvi saapuu, ei sitä edes kaipaa kesää, vaan tuntee itsensä kotoisaksi juuri siinä hetkessä. Pakkanen ja lumi on parasta. 

Unelma olisi viettää talvet pohjoisessa. Siellä, missä on takuuvarmasti oikea talvi. Kesät taas viettäisin etelässä järven rannalla, mieluiten Saimaan. Luonnon ääressä, nauttien sen parhaimmista antimista. Katsotaan, mihin se elämä kuljettaa.

Varmaan vaikea tämän kaiken talvihehkutuksen jälkeen kuvitella, miten suurin osa viikonloppuani on kulunut. Ulkoilua, ulkoilua ja sitten kotona lepäämistä. Onneksi miulla on nykyään eräs karvainen pieni ystävä, joka on vähintäänkin yhtä innoissaan ulkoilemassa luonnossa kuin minäkin. Häntä ei tunnu myöskään kylmä ilma haittaavan. Hän viihtyisi ulkona varmaan loputtomiin, jos vain saisi. Parempaa seikkailukaveria saakin etsiä. <3

Ja aivan kuin vahvistaakseen viimeisen lauseeni, kömpi vierelleni juuri päiväunilta herännyt haukotteleva hännän heiluttaja ja nuolaisi kättäni. Pieni tyyppi niin täynnä rakkautta.

Rauhaisaa sunnuntai-iltaa!

ALKUVUODEN AJATUKSIA

Tänään koitti miulla arkeen paluu, eli toisin sanoen kouluhommien pariin. Pieni joululoma tuli niin tarpeeseen. Sain ladattua akkuja, siirrettyä ajatukset muualle ja vietettyä lähimmäisten kanssa aikaa. Silti tänä aamuna tuli pieni ahdistus opparia työstäessä. Tuntuu, että tehtävää on vielä hirveästi ja aikaa enää muutama hassu kuukausi. Tämän kevätlukukauden päätteeksi olisi tarkoitus saada paperit koulusta kouraan ja valmistua. Tuntuu, että motivaatio on hiukan hukassa, onneksi sentään se edessä sumeasti häämöttävä tutkintotodistus motivoi. Sitä kohti työskennellään nyt tämä kevät kovasti ja pohditaan samalla, että mitäs sitten. Voi, kun joku osaisikin kertoa.

Uudelle vuodelle en tykkää tehdä mitään lupauksia, mitkä kestävät ehkä ensimmäiset pari kuukautta ja sitten unohtuvat. Sen sijaan tykkään asettaa itselleni lempeitä tavoitteita. Tavoitteita, joita kohti kulkea. Yhtenä tavoitteenani on koittaa olla itselleni armollisempi. Välillä on vaikea luottaa itseensä sekä omaan tekemiseen ja usein sitä huomaamattaan soimaa itseään. Pitäisi pystyä vielä parempaan, nopeammin ja taitavammin. Haluaisin päästä noista ajatuksista eroon ja ennemminkin olla tyytyväinen itseensä sekä siihen mihin pystyy. Toisena tavoitteenani on nauttia vieläkin enemmän luonnosta ja sen antimista. Haluan tutustua tänä vuonna moniin uusiin luontokohteisiin, samoilla metsissä ja syödä eväitä nuotion äärellä. Luonnossa olo on rauhaisa, onnellinen ja seesteinen, siksi haluan myös tähänkin vuoteen paljon hetkiä luonnon ääreltä.

Alkuvuoden paras juttu on ollut ehdottomasti talvi, joka saatiin takaisin. Ja vielä ihan kunnon, oikea talvi. Ihanaa kun puut ja kadut ovat valkoisenaan. Ulkoilu on tällä hetkellä ihan parasta. Nyt vaan pidän sormet ristissä, että nämä lumet oikeasti kestäisivät talven yli ja sulia katuja ei tarvitsisi nähdä kuin vasta keväällä. Toivotaan parasta!