KOIRAN PETI MARIMEKON KANKAASTA

Sain jonkin aikaa sitten idean koiran pedistä, joka olisi valmistettu Marimekon Unikko-kankaasta. Elmollahan on jo peti, mutta koska se tykkää nukkua yönsä meidän kanssa makuuhuoneessa ja päivisin taas olohuoneessa, ajattelin, että kaksi petiä olisi kätevämpi kuin yksi, jota aina siirrellään paikasta toiseen. Ei siis auttanut kuin lähteä toteuttamaan ideaa. 

Kaivoin ompelukoneen pitkästä aikaa esille ja viime viikonloppu siinä vierähti, että sain tuon valmiiksi. Pari kertaa meinasi ärräpäät lennellä ompelukoneen temppuilusta johtuen, mutta yllättävän kivuttomasti tuo valmistui. Ompelin päälliseen vetoketjun, jotta se on helppo heittää tarvittaessa aina pesukoneeseen. Täytettä mietin hetken aikaa, kunnes muistin vanhan peittoni. Onneksi olin säästänyt sen, sillä sehän istui petiin kuin nakutettu ja näin sai vanha peitto vielä käyttöä. Ja tuntuu olevan myös tarpeeksi pehmeä ja mukava pennulle. 

Lopputulokseen ollaan niin minä kuin Elmo tyytyväisiä. Elmo on jo monet päikkärit nukkunut tuossa ja tuntuu muutenkin pitävän uudesta pedistään. Terrierimäiseen tapaansa petiä täytyi kumminkin aluksi retuutta ja vähän kaivaa, jotta siinä pystyi nukkumaan. Näin se sai myös hyväksyntänsä tuolta karvakorvalta. Itse tykkään varsinkin pedin ulkonäöstä, sillä monet koirien pedit ei ehkä ole mitään kaikista sisustuksellisimpia, mutta tämäpä istuu just eikä melkein sisustukseen. Eikä ollut edes vaikea tehdä!

Mitäs te tykkäätte?

SUNNUNTAI, JOTA OLEN KAIVANNUT

Oi ihana sunnuntai. Sunnuntait ovat yleensä aina leppoisia, kiireettömiä sekä miellyttäviä. Tämä sunnuntai on ollut jostain syystä vielä normaaliakin ihanampi. Tiedä sitten johtuuko tuosta ekstra tunnista, mikä tähän päivään saatiin, vai mistä. Olen nauttinut tästä rennosta sunnuntaista täysin rinnoin. Koko viime viikko, joka meillä oli syyslomaviikko koulusta, meni ahertaessa opparin parissa. Tuntui siis, että kunnon lepo ja vapaa oli enemmän kuin ansaittua. Eilen siivosin perusteellisesti koko kodin, joten päätin, että tänään ottaisin vaan rennosti ja tekisin kivoja juttuja. 

Päivään on mahtunut paljon ulkoilua, neulomista, sarjoja, yhden ompeluprojektin tekoa sekä herkuttelua eilen tekemilläni kekseillä ja joulutortuilla. Ei yhtään huono. Saatoin myös aloittaa joululaulujen kuuntelemisen. Jouluunhan on enää kaksi kuukautta aikaa, niin eiköhän fiilistelyn voi jo aloittaa. Haaveilen myös jo kovasti lumesta ja kaiholla katselen muiden kuvia lumisesta Lapista. Olisi niin ihanaa saada lunta tuomaan valoa tänne harmauden keskelle. Ruska alkaa pikkuhiljaa olla kadonnut ja tällä viikolla on ollut monta todella harmaata ja sateista päivää. Pidän sormet ristissä, että saataisiin tännekin lunta, vaikka aika toivotonta se taitaa olla. 

Tänään iloa päivään toi myös se, että pääsi valokuvaamaan. Tämä vuoden aika on kaikista inhottavinta aikaa valokuvata. Arkisin ei ikinä ehdi napsia kuvia, ennen kuin tulee pimeä, joten kaikki valokuvaaminen jää aina viikonlopulle. Marraskuu onkin aika usein normaalia hiljaisempi kuukausi täällä blogissa. Ilman kuvia olisi nimittäin aika mälsää postata tänne mitään, sillä ainakin minusta kuvat ovat tärkeä osa tätä koko hommaa. Ja itselle yksi niistä syistä, miksi ylipäänsä pidän blogia. 

Nyt kumminkin aion vielä jatkaa loppu sunnuntaista nauttimista ja huomenna sitten jatkan kouluhommien parissa ahertamista. Nauttikaa tekin vielä tästä illasta ja tsemppiä ensi viikkoon! <3

FLUNSSAISIA KUULUMISIA

Jos viime päiviä pitäisi kuvailla muutamalla sanalla, ne luultavasti olisivat tee, sohva, neulonta. Heräsin keskiviikkona kurkkukipuun ja flunssaiseen oloon. Siitä asti olen lepäillyt, katsonut monen monta netflix-jaksoa, nelonut ranteen ja sormet kipeiksi sekä juonut monta (oikeesti tosi monta) kupillista teetä ja glögiä. Sitkeä flunssa olikin, sillä vasta tänään on alkanut tuntumaan terveeltä. Kävin tietty myös koronatesteissä, mutta ei onneksi siitä ollut kysymys. Tällä hetkellä tekisi tosin mieli liimata ne testitulokset vaikka otsaan, sillä sain yskän flunssasta ja en ollut ajatellutkaan miten kiusallista yskiminen nykyään on. Tekisi mieli ihan vaan varmuuden vuoksi hihkaista jokaiselle vastaantulijalle että ei, ei ole koronaa, vaikka yskinkin. 

Vaikka viikonloppu onkin mennyt lepäillessä ja parannellessa, niin silti miulla on ollut ihana viikonloppu. Viikonloppuaamut on ihan miun lemppareita. Kun ei ole kiire mihinkään ja saa vaan rauhassa nauttia aamukahvia. Onko mitään parempaa? Tähän viikonloppuun mahtuikin kaksi aivan ihanaa aamua. Lauantaiaamuna ihastelin kaunista auringonnousua, jonka jälkeen lähdettiinkin Elmon kanssa ihmettelemään tämän syksyn/talven ensimmäistä pakkasaamua. Elmo oli ihan ihmeissään jäisestä nurmikosta ja pomppi hulluna ympäriinsä. Miulle tuli heti ikävä lunta. Viime talvi oli suoraan sanottuna niin kökkö, että toivon ihan todella kovasti, että tänä talvena saataisiin myös tänne Etelä-Suomeen kunnon talvi ja lunta. Lumesta tuli myös mieleen joulu ja täytyy myöntää, että salaa jo hiukan odotan joulua. Tai oikeastaan eniten odotan sitä, että pääsee taas aloittamaan jouluintoilun. Olen vielä koittanut hillitä itseäni, sillä ihan vielä ei taida kehdata. Vai kehtaako?

Tänään taasen Elmo herätti miut ulos pissille vähän ennen seitsemää. Oltiin kahdestaan kotona, joten päätin ottaa siitä ja aikaisesta aamusta ilon irti. Tein itselleni herkkuaamupalan ja otin läppärin mukaan sänkyyn. Kaivauduin takaisin peiton alle, laitoin sarjan pyörimään ja nautiskelin kaikessa rauhassa kynttilän valossa aamupalani. Ei yhtään hullumpi päivänaloitus sekään. Muuten olenkin jatkanut sarjan katselua neulomusten parissa, ulkoillut Elmon kanssa, tehnyt ruokaa ja touhunnut muita kotijuttuja. Ei mitään ihmeempää, mutta mitä sitä muutakaan näin puolikuntoisena. Nyt pidän sormet ristissä, että huomenna olisi jo normaali olo. Ei tämmöistä flunssailua nimittäin pidemmän päälle jaksa. 

DIY - VIRKATTU KORI

Miulta monesti kysellään ohjeita neuleistani sekä muista käsitöistäni. Olen kumminkin ehkä maailman laiskin kirjoittamaan ohjeita, varsinkaan jos on yhtään isompi/monivaiheisempi työ kyseessä. Olen nimittäin sellainen, että tykkään vaan tehdä, enkä niinkään kirjoitella vaiheita muistiin. Nyt kumminkin ajattelin jakaa uusimman työni lisäksi myös ohjeet. Tämä oli tarpeeksi simppeli, jotta sain ohjetta kirjoiteltua. Muutenkin hauska yhden illan projekti tehdä, joten suosittelen testaamaan jos kiinnostaa.

Kyseessä siis virkattu pyöreä kori, joita tein jo kaksi eri kokoista. Miulla jäi jonkin verran ontelokudetta yli mattoprojektista (täällä) ja mietin jonkin aikaa, että mitä keksisin siitä. Idea lähti oikeastaan kehittymään siitä, kun yöllä vessassa käydessä kompastelin aina Elmon leluihin ja luihin. Mietin, että Elmolla pitäisi olla oma lelukori, mihin voisi aina kerätä lelut ja luut pyörimästä pitkin lattioita. Kori pitäisi kumminkin olla koiranpentu-ystävällinen, ei mikään muovinen tai mikään, mikä voisi olla millään tavalla vaarallinen jos pentu vaikka saisi hajotettua sitä. Keksin, että voisin virkata yli jääneistä ontelokuteista korin. Se ei ainakaan olisi mitenkään vaarallinen, vaan oikeastaan täydellinen pienelle pennulle.

Näin virkkaat itsellesi korin:

Tarvitset ainoastaan ontelokudetta, matonkudetta tai jotain muuta vastaavaa sekä virkkuukoukun (miulla oli kokoa 8). 

Ensin virkataan pohja. Aloita virkkaamalla 4 ketjusilmukkaa ja yhdistä ne renkaaksi tekemällä piilosilmukan ensimmäiseen ketjusilmukkaan. Nyt virkkaa renkaaseen 8 kiinteää silmukkaa ja yhdistä taas kerroksen alkuun piilosilmukalla. Sen jälkeen virkkaa jokaiseen kiinteään silmukkaan 2 kiinteää silmukkaa (yhteensä 16 silmukkaa). Seuraavalla kierroksella virkataan *1 kiinteä silmukka ja seuraavaan silmukkaan 2 kiinteää silmukkaa*. Toistetaan *-* kierroksen loppuun (yhteensä 24 silmukkaa). Seuraavalla kierroksella taas *2 kiinteää silmukkaa ja kolmanteen silmukkaan 2 silmukkaa (tuplat)* ja taas toistaan *-* kierroksen loppuun. Ideana on siis jatkaa samaan tapaa niin kauan, kunnes pohja on halutun kokoinen. Eli kierrokset jatkuisi tästä *3 kiinteää silmukkaa ja neljänteen tuplat*, *4 kiinteää silmukkaa ja viidenteen tuplat* jne. 

Kun pohja on sopivan kokoinen työ käännetään ympäri niin, että nurja puoli on ylöspäin. Näin oikea puoli jää korin ulkopuolelle. Nyt virkataan jokaiseen silmukkaan 1 kiinteä silmukka. Näin alkaa korin reuna nousemaan. Reunan virkkaaminen on niinkin simppeliä, että joka kierroksella virkataan jokaiseen silmukkaan 1 kiinteä silmukka. Tätä jatketaan niin pitkää, että reuna on halutun korkuinen. (Ekstravinkki: reunasta saa myös aika nätin, kun virkkaa haluttua korkeamman ja kääntää valmiin reunan muutaman sentin kaksinkerroin.) Kun reuna on tarpeeksi korkea voi työn päättää tai halutessaan "huolitella" reunan. Jos haluaa huolitellumman reunan (esim. kuvissa olevissa koreissa) virkkaa vain jokaiseen kiinteään silmukkaan piilosilmukan.

Lopuksi lanka vedetään silmukan läpi ja päätellään. Ja tadaa, kori on valmis!

Näitä on kyllä niin kiva tehdä. Lisää särmää näihin saisi tekemällä esimerkiksi raitoja eri värisillä kuteilla. Elmo myös tykkäsi aika paljon hänen omasta lelukoristaan. Kori itsessään tuntui olevan kiva lelu ja painikumppani hänelle. Näiden kuvien ottamisen jälkeen meni puolituntia, kun löysin korin täynnä veriläikkiä. Elmolla vaihtuu tällä hetkellä maitohampaat kovaa vauhtia ja yksi olikin irronnut hänen leikkiessä korin kanssa, minkä seurauksena kori oli ottanut hiukan osumaa ikenistä. Se hyvä puoli näissä koreissa on moniin muihin verrattuna, että nämä voikin vaan heittää pesukoneeseen ja kori on taas kuin uusi. Ei huono siis!

Jos tulee mitään kysyttävää ohjeesta, niin jättäkää kommenttia. Neuvon kyllä mielelläni! Muuten, työniloa ja mukavaa uutta viikkoa! <3

SYYSMÖKKEILYÄ & ARJEN VILINÄÄ

Huhheijaa, mitä härdelliä viime päivät ovat olleet. Tarkoitus oli tulla jo maanantai-iltana päivittelemään viikonlopulta kuvia, mutta enpäs ehtinytkään, kun vasta tänään. Alkuviikko on mennyt kuin hujahtaen. Päivät on täyttyneet koulusta ja kouluhommista. Lisäksi ollaan juostu pariinkin otteeseen eläinlääkärissä, sillä Elmolla epäiltiin varpaassa murtumaa. Luojan kiitos, varvas ei ollut murtunut, vaan ilmeisesti nyrjähtänyt. Kipulääkekuurilla ja levolla pitäisi siis parantua. Tosin, kukapa saisi tuon 4-kuukautisen russelinpennun tajuamaan, että nyt pitäisi koittaa ottaa vähän rauhallisemmin? Hänen elämän ohjenuorana kun tuntuu toimivan se, että mennään täysillä, vaikka sitten kolmella tassulla... Eläinlääkärikäyntien sekä koulun lisäksi olen koittanut hyödyntää lopun ajan kotitöihin. Tosin sillä menestyksellä, että pyykkivuori on vaan kasvanut kasvamistaan. Iltaisin olen istahtanut hetkeksi sohvalle katsomaan televisiota, todennut olevani liian väsynyt keskittymään mihinkään ja painunut pehkuihin unten maille. Siinä miun alkuviikko tiivistettyvä.

Mutta nyt pari päivää myöhemmin, miulla on vihdoin aikaa tulla kirjoittelemaan tätä postausta sekä myös käymään sen pyykkivuoren kimppuun. Mentiin tosiaan viime keskiviikkona Elmon kanssa Lappeenrantaan. Tein sieltä käsin koulua, kun meillä nyt tosiaan on tällä hetkellä kaikki etänä. Oli kiva päästä taas edes hetkeksi vähän muihin maisemiin, kun viimeiset viikot on tullut oltua vaan kotona. Viikonloppuna käytiin myös pyörähtämässä yhden yön verran mökillä. Syysmökkeilyssä on kyllä myös omat ihanat puolensa. Tunnelmaa loi muun muassa illalla aikaisin saapuva pimeys ja alkuillasta punaisena hohtava kuu. Se pimeys on niin erilaista saaressa, mihin ei mitkään kaupungin katuvalot loista. Ainoastaan tähdet ja kuu valaisivat iltaa.

Tällä hetkellä kaikkialla on niin kaunista, että tekisi mieli kulkea joka paikkaan kamera kaulassa. Tämäkin on tällainen kuvapläjäys kaikista viime viikolla ja viikonloppuna räpsityistä kuvista. Täytyy ottaa nyt kaikki ilo irti ja räpsiä niitä kuvia, kun on vielä valoa ja värejä. Kun tulee marraskuu, pimeys ja vesisade, niin valokuvaaminen ei ehkä inspiroi niin kovin. Toivottavasti tänä talvena tulisi myös kunnon talvi ja ajoissa. Vielä ei kumminkaan kannata miettiä marraskuuta tai talvea (vaikka itse sitä vähän jo odotankin). Nyt nautitaan tästä kauniista ruskasta. 

Nyt loppuviikosta aikataulut onneksi helpottaa ja pääsen räpsimään valokuvia sekä tekemään muutakin mukavaa. Tavallaan tänään on ollut jo vähän sellainen fiilis, että viikonloppu alkaisi. Kouluhommia täytyy kyllä vielä huomenna ja perjantaina vääntää, mutta onneksi voin tehdä niitä ihan oman fiiliksen ja aikataulun mukaan. Itse viikonloppuna juhlistetaankin poikaystäväni valmistujaisia, joten kiva viikonloppu varmasti luvassa. Nyt aion kumminkin nauttia tästä loppuillasta Gilmore Girlsin parissa ja neulepuikkoja kilistellen, mites muutenkaan. <3 

Tsempit loppuviikkoon myös teille muille! 

KOIRAN PALMIKKONEULE

Nyt löytyy myös perheen pienimmältä oma neule. Elmolla on vielä ohut pentuturkki ja välillä aikaisin aamulla ulkoillessa olen huomannut sen palelevan. Siispä päätin neuloa toiselle hiukan lämmikettä kylmempiä päiviä silmällä pitäen. En löytänyt mistään kivaa ohjetta, joten päätin tehdä neuleen omasta päästäni. Olen aikaisemminkin neulonut koiralle neuleen (täällä), joten jonkinlainen käsitys oli siitä, mitä koiran neuleessa tulee ottaa huomioon. Lisäksi, kun malli löytyi kotoa, pystyi neuletta testailemaan eri työvaiheissa. Lankana käytin ihan Novitan 7 veljestä -lankaa. Aloitin neuleen neulomisen kaulasta ja neuloin sen pyörönä. Tein kaksinkertaisen kauluksen joustinneuleella ja muuten hyödynsin helppoja palmikoita ja helmineuleita neuleeseen. Koitin tehdä neuleesta hiukan reilumman kokoisen, sillä pentu kasvaa tällä hetkellä hurjaa vauhtia. Voi hyvinkin olla, että vuoden päästä ei tuohon neuleeseen enää mahduta, mutta kunhan se vaan hoitaisi tehtävänsä nyt tulevana talvena. 

Niin kuin arvata saattaa, niin neuleen saaja ei itse ollut kovinkaan vakuuttunut lopputuotteesta. Hän olisi mielummin repinyt ja riekkunut sen kanssa, kuin ollut se päällään. No mutta, mukavampi hänen on kyllä neuleessa kulkea ulkona, kuin täristä kylmästä. Viime päivinä ei tosin ole paljoa neuleita tarvinnut, sillä ulkona on ollut yllättävän lämmin. Saa nähdä millaisia säitä lokakuu tuo tullessaan. Tänään on ainakin taas ollut todella kaunis päivä ja ulkona saa nauttia syksyn kauneudesta joka puolella. Me tultiinkin Elmon kanssa viettelemään loppuviikkoa Lappeenrantaan sekä mökille. Miulla on ollut koulua vaan etänä, joten viime viikot on tullut vietettyä vaan kotosalla. Siksi onkin kiva välillä vähän vaihtaa maisemaa, sillä tätä etäkoulua onneksi pystyy tekemään missä vaan. Joten nyt nautitaan loppuviikko näissä maisemissa ja sunnuntaina taas kotiin.

Kivaa pian alkavaa viikonloppua! Ulkoilkaa ja nauttikaa syksystä. <3