Jos pitäisi listata tämän kesän parhaita juttuja, niin ykkösenä listalla keikkuisi tietenkin koiranpennun saapuminen, mutta heti kakkosena mökkeily. Olen päässyt tänä kesänä nauttimaan mökkeilystä monta kertaa ja oikein kunnolla. Olen kiitollinen jokaisesta hetkestä, mitkä olen saanut viettää saaressa luonnon rauhan äärellä. Jotenkin joka kerta kun mökille menee, niin saa kokea ihanan rauhan. Kaikki hälinä, kiire ja kellonajat unohtuvat. On vain luonto, mökki, perhe ja rauha. Mökillä jos missä on ihmisen hyvä olla. <3
Lähdettiin viime keskiviikkoaamuna Elmon kanssa junalla kohti mökkiä. Meidän oli tarkoitus olla perjantaihin, mutta oltiinkin sunnuntaihin. Elmo viihtyi mökillä niin hyvin ja oli ihana katsella, kuinka toinen onneissaan säntäili menemään, kaiveli kuoppia sekä tutki jokaista eteen tulevaa puskaa ja kiveä. Elmoa sai kyllä vielä pitää aika kovasti mökillä silmällä. Milloin herra päätti karata ulkohuussin alle möyrimään ja milloin polttamattoman kokon sisään pyörimään minkin tuomaan kalanraatoon. Perunapellonkin hän löysi ja kaivoi sieltä innoissaan perunoita esiin. Sitä ilon määrää, kun mullasta löytyi peruna. Me muut ei ehkä oltu niin innoissamme ihan multaisesta koirasta...
Huoletonta mökkielämää tulee kyllä varmasti talvella taas kova ikävä. Sitä on nimittäin nyt jo ikävä, vaikka eilen palasimme kotiin. Tänään myös tajusin, että miullahan on enää kaksi viikkoa lomaa, ennen kouluun paluuta. Omalla tavalla ihan kiva palata kouluun, mutta toisaalta en ole vielä yhtään valmis siihen. Täytyy nyt koittaa ottaa vielä kaikki ilo irti näistä viimeisistä lomapäivistä, eikä vielä ajatella liikaa koulua.
Mökillä ollessamme Elmo herätti yhtenä aamuna tavalliseen tapaansa kuudelta. Nappasin puoliunessa pennun kainaloon sekä päästin myös Oskun ulos ja olin lähdössä pissattamaan niitä tavalliseen tapaan. Maisema, mikä miuta ulkona odotti, olikin kaikkea muuta kuin tavallinen. Jouduin hieraisemaan silmiäni ja henkäisemään, sillä näky järvelle oli uskomaton. Upea usva leijui järven pinnan yläpuolella kaikessa hiljaisuudessa. Se näkymä ja hetki oli jotain niin taianomaista, ettei sitä pysty edes kuvailemaan, eikä kuvatkaan oikein anna sille oikeutta. Mutta tuo aamu ja hetki oli kyllä sellainen, mikä jää varmasti ikuisiksi ajoiksi mieleen. Luonto ja sen kauneus se jaksaa vaan yllättää joka ikinen kerta.
Niin oli taas onnistunut mökkireissu. Kyllä sitä vaan on kiitollinen, että on olemassa tuollainen oma paratiisi, missä viettää aikaa rakkaimpien kanssa. Mökkeily on parasta! <3
Lähetä kommentti