SOCIAL MEDIA

tiistai 3. maaliskuuta 2020

RAKKAUDESTA VALOKUVAAMISEEN JA MIKONSAAREN LUONTOPOLKU


Vihdoin ehdin istahtaa kunnolla koneen ääreen jakamaan kuvia viime viikonlopulta. Olin viime viikonloppuna käymässä kotikotona Lappeenrannassa ja lauantaiaamuna lähdimme äitini ja Oskun kanssa aamulenkille Mikonsaaren luontopolulle. Nappasin myös kameran mukaan ja onneksi nappasinkin, sillä ulkona oli ihana talvinen sää. Aurinko paistoi kirkkaasti ja pakkaslukematkin olivat kohdallaan. Mikonsaaren luontopolku oli myös yllätys, sillä en ollut koskaan aikaisemmin käynyt siellä ja se osoittautui oikein kauniiksi paikaksi. Kannattaa käydä siellä ihmettelemässä, jos Lappeenrannassa liikutte!

Jotenkin siinä kaunista luontoa ihastellessa ja kuvia räpsiessä tuli taas muistettua, miksi rakastan valokuvaamista. Muistan edelleen, kun sain ensimmäisen kamerani ala-asteikäisenä syntymäpäivälahjaksi. Se oli vaaleanpunainen digikamera, joka tuntui silloin maailman hienoimmalta. Räpsin sillä paljon kuvia, varsinkin meidän lemmikit olivat erittäin edustettuina muistikortilla. Yläasteella ostin sitten ensimmäisen järjestelmäkamerani, kun olin saanut säästettyä siihen tarpeeksi rahaa. Silloin myös aloin miettimään, että kuvillani olisi kiva tehdä jotain. Tuntui ehkä vähän tylsältä, että kivat otokset jäivät vaan tietokoneen kansioihin. Silloin oikeastaan syntyi myös ajatus tästä blogista ja tässä sitä edelleen ollaan. Rakastan valokuvaamista ja rakastan niiden kuvien ja tarinoiden jakamista. Miulta usein kysytäänkin blogistani ja yleensä kysyjille selitänkin, että se on itselleni rakas harrastus. Harrastus, jossa pääsen yhdistämään niin valokuvaamisen kuin kirjoittamisen sekä olemaan luova.

Sen takia tätä jaksaakin tehdä vuodesta toiseen. On kiva päästä jakamaan omia kuvia, käsitöitä sekä milloin mitäkin. Tätä kautta pääsen toteuttamaan itseäni ja tekemään juuri sellaista sisältöä, kuin itse haluan. Ja kyllähän tässäkin kehittyy jatkuvasti. Varsinkin valokuvaamisesta haluan oppia vielä niin paljon lisää.


Lempikohteitani kuvata onkin luonto. Luonto on niin äärettömän kaunis ja haluankin vangita kuviini sitä kauneutta. Minusta on myös hauska kuvata ihmisiä ja eläimiä. Eläimissä varsinkin on omat haasteensa, sillä niitä ei voi vaan käskeä olemaan juuri tuossa kohtaa paikka ja poseeraamaan. Oskun kanssa ollaan tätä koitettu harjoitella ja olen huomannut, että ne onnistuneimmat otokset eläimistä syntyykin yleensä kärsivällisyyden ja jopa vähän sattuman kautta. Ja siksi niistä monesti tuleekin myös ihan lempiotoksiani. Viimeisin ja uusin lempiotokseni löytyykin tämän postauksen kuvista. Nimittäin koko postauksen toiseksi ylin kuva Oskusta. Sekin syntyi oikeastaan sattuman kautta, eikä se ole täydellinen, mutta jotain fiilistä ja herkkyyttä siinä on, mistä pidän.

Seuraavan kerran palataankin luultavimmin Rukan kuvien kera. Sinnekin reissuun lähtee kamera mukaan. jotta pääsen napsimaan taas lisää kuvia. Jee, maltan tuskin odottaa!






Lähetä kommentti