SOCIAL MEDIA

sunnuntai 29. maaliskuuta 2020

IHANA NEULETAKKI PATENTTINEULEESTA

P3280013

Nyt kun tulee vietettyä kaikki päivät kotona, niin on myös huomattavasti enemmän aikaa neulomiseen ja siitä olen aika innoissani. Olen myös ymmärtänyt, että lankakaupoilla menee tällä hetkellä aika hyvin ja nämä erikoiset ajat ovat innostaneet monia neulomisen pariin. Se, jos mikä on aika kiva juttu!

Minunkin puikoilta tipahti tällä viikolla uusin työ, jota olen pikkuhiljaa tehnyt jo useamman viikon ajan. Kovin suuritöinen tämä neule ei edes ollut, mutta neuloin tätä aina pikkuhiljaa eteenpäin, milloin nyt sattui aikaa löytymään. Minulle tyypilliseen tapaan, tuli myös muutaman kerran purettua muutaman tunnin työ, kun en pitänytkään siitä, miltä se näytti. Toisaalta se ei edes itseäni haittaa, vaikka muut kauhistelevat, että eikö ärsytä kun useamman tunnin työ menee hukkaan. Olen neulojana aika kärsivällinen sekä perfektionisti. Minua ei haittaa purkaa ja tehdä uudestaan. Enemmän minua haittaa se, jos työssä on joku juttu, mihin en ole tyytyväinen. Silloin tiedän, että työ jää käyttämättä, koska se virhe/kohta, johon en ole tyytyväinen häiritsee itseäni, vaikka muut eivät sitä huomaisikaan. Tykkään myös neulomisesta niin paljon, että ei miuta haittaa yhtään joutua purkamaan ja neulomaan lisää.

P3280116
P3280062
P3280200

Olin jo pidemmän aikaa haaveillut lyhyemmästä neuletakista, joka menisi niin korkeavyötäröisten housujen kuin mekkojen ja hameiden kanssa. Oversize, rento ja hiukan vintage-henkinen, isoilla napeilla koristettuna. Pystyin näkemään neuletakin jo mielessäni ja kun sain oikean langan käteen, niin tiesin heti, että siitä tekisin vihdoin neuletakkini. Lankana käytin siis Dropsin Air-lankaa sävyssä  02 vehnä. Rakastuin tähän sävyyn niin kovin, ihan superkaunis sävy, mikä pääsee varsinkin livenä oikeuksiinsa. Neuletakki syntyi siis tekemisen aikana ilman ohjeita, kokeilujen, purkamisten ja uudelleen tekemisten kautta. Neuloin aikaisemmin tämän pipon, missä hyödynsin ensimmäistä kertaa patenttineuletta. Innostuin patenttineuleesta niin, että halusin käyttää sitä myös tässä neuletakissa. Resoreita lukuunottamatta koko neule on siis täyspatenttia ja ai vitsi, että tykkään. Löysin vielä Eurokankaasta täydelliset napit, mitkä viimeistelevät koko neuleen.

P3280140
P3280094
P3280004
P3280088
Tämä neuletakki valmistui myös oikeastaan aika sopivaan aikaan, sillä tämä on myös aivan ihana vaate kotona hengailuun. Niin ihanan pehmoinen ja lämmin, että voisin vaikka asua tuossa neuleessa. Eilen päädyttiinkin napsimaan kuvia tästä villatakista ihan vaan kotona. Aurinko valaisi ihanasti kämppää, niin saatiin yllättävän kivoja kuvia taas aikaan. Oli myös yllättävän piristävää meikata hiukan ja kihartaa hiukset, sillä viime päivät ja viikot on tullut enemmän tai vähemmän hengattua ilman meikkiä. Ja tullaan myös jatkossakin! Iho kyllä nauttii tästä. <3

Nyt aion jatkaa löhösunnuntain viettämistä sarjojen, sohvan, jäätelön ja tietenkin neulepuikkojen parissa. Jossain kohtaa täytyy myös käydä nauttimassa ulkona tuosta ihanasta säästä, mutta muuten tälle päivälle ei ole mitään ihmeempiä suunnitelmia. Ihan parasta vaan olla ja nauttia. Muistakaa tekin nyt nauttia niistä kaikista pienimmistäkin positiivisista jutuista! Ja hei, jos tulee tylsää, niin ottakaa lankaa ja puikot käsiin. Nyt jos koska on aikaa vaikka opetella neulomaan tai jokin uusi neuletekniikka. Suosittelen testaamaan, neuloessa unohtuu nopeasti muut huolet ja murheet! Nauttikaa sunnuntaista! <3

P3280180
maanantai 23. maaliskuuta 2020

KOTOILUA & ULKOILUA


Aurinkoista uutta viikkoa tyypit! Toivottavasti teilläkin oli rentouttava viikonloppu. Miulla ainakin oli ja tuntui, että viikonloppu tuli taas niin tarpeeseen. Monet päivittelivät someissaan "koronaviikonlopun" kuulumisia, kun minnekään ei saanut mennä. Miun viikonloppu taas ei poikennut normaalista viikonlopustani juuri ollenkaan. Yleensä sitä tulee muutenkin vietettyä viikonloppua vaan kotona poikaystävän kanssa sekä ulkoillessa. Ei siis tuottanut mitään ongelmaa miulle pysytellä vaan kotisohvalla. :D

Lauantaina kävimme hieman retkeilemässä Hollolassa. Kävimme kiertämässä Tiirismaan kierroksen, mikä oli noin 5 kilometriä pitkä. Ulkona oli aivan ihana sää, aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja linnut lauloivat kuorossa. Paistoimme makkarat laavulla ja oli ihana huomata, kuinka aurinko lämmitti. On jotenkin todella lohduttavaa, että kevät tulee aivan normaalisti, vaikka koko muu maailma olisikin kaaoksessa. En tiedä oliko koronalla vai kauniilla kevät säällä vaiko molemmilla vaikutusta siihen, että metsään oli eksynyt muutama muukin. Melkein jatkuvasti polulla tuli muita ulkoilijoita vastaan ja nuotiopaikat olivat täynnä porukkaa. Ihan metsän rauhastakaan ei päässyt samalla tavalla nauttimaan, sillä jatkuvasti ympäriltä kuului lapsien kiljahduksia ja koirien haukahduksia. Eipä se toisaalta niin paljoa haitannut, kiva vaan nähdä, että koronalla on edes jotain positiivisiakin vaikutuksia, nimittäin se saa ihmiset liikkeelle luontoon.


Viikonloppuun kuului myös ulkoilun lisäksi paljon kotisohvalla löhöilyä. Hömppäsarjojen katsomista, herkkujen syömistä sekä Uno-korteilla pelaamista. Tehtiin myös superhyvää pannukakkua, mikä ei ehkä ulkomuodoltaan ollut kaunein, mutta maistui sitäkin paremmalta. Niin ja sain myös työstettyä neuleprojektia urakalla eteenpäin. Ei enää paljon, niin se on valmis ja pääsen toivottavasti jo pian postailemaan siitä. Can't wait!

Näistä eväistä koostui viikonloppuni. Parasta päästä vaan nauttimaan hyvästä seurasta, aurinogsta, herkuista ja siitä, kun voi tehdä mieleisiä juttuja. Paljon muuta en viikonloppuihini kaipaakaan. Muistakaa tehdä kotonakin niitä asioita, jotka saavat teidät hyvälle mielelle. Pysytään kotona ja toimitaan vastuullisesti! <3




tiistai 17. maaliskuuta 2020

OULANGAN KANSALLISPUISTO - MYLLYKOSKI & RIDDARI


Elämä on ihmeellistä, välillä aika hulluakin. Kirjoitin viikko sitten viimeisimmän postaukseni ja sen jälkeen onkin maailmassa tapahtunut aikalailla. Tuntuu, että tuosta viikosta olisi ikuisuus aikaa. Tällä hetkellä kaikki, mitä ympärillä tapahtuu tuntuu todella epätodelliselta, kuin unelta, josta pian herää ja kaikki on taas normaalisti. Näin ei kuitenkaan ole, vaan tämä kaikki on totisinta totta. Uskon, että jokainen meistä on saanut lukea ihan tarpeeksi tämän hetkisestä tilanteesta ja siksi en myöskään halua kirjoittaa siitä. En ainakaan tänään. Olkoon tämä miun blogi koronavapaata ainakin vielä hetken aikaa. Sen verran voin vielä kertoa, että aloitin eilen opintoihini kuuluvan työharjoittelun Helsinkiläisessä vaatetusalan yrityksessä ja voitte vaan kuvitella, että ei ehkä mikään normaalitilanne aloittaa harjoittelua. Mutta eiköhän tästäkin selvitä, pidetään vaan itsestämme ja toisistamme huolta. <3


Halusin tulla vihdoin jakamaan teille kuvia yhdestä elämän ihmeellisyydestä. Paikasta joka ihastutti ja meni ehdottomasti kärkipaikoille upeimpien paikkojen listalle, joissa olen käynyt. Kyseessä on Oulangan Kansallispuisto ja sieltä löytyvä Myllykoski. Oulangan Kansallispuisto löytyy Kuusamosta ja siellä olisi vaikka millä mitalla ulkoilureittejä ja nähtävää. Meillä ei aika riittänyt pidemmälle kierrokselle, niin suunnattiin vaan suoraan paljon kehuja keränneen Myllykosken luokse. Haluttiin nähdä paikka omin silmin ja päästä napsimaan kuvia. Muiden kuvien perusteella osasin odottaa upeaa näkymää, mutta kyllä silti yllätyin, kuinka upeaa paikan päällä oli. Tuolla maisemia ja koskea ihaillessa tuli taas vahva tunne siitä, kuinka onnellinen saa olla, kun on syntynyt Suomeen ja kuinka upeita paikkoja voikaan täältä löytyä. Aina ei tarvitse lähteä kotimaata pidemmälle. Se on hyvä muistaa myös tällä hetkellä, sillä kukaan ei kiellä meitä nauttimasta ulkoilmasta ja kauniista luonnosta. Poikaystäväni kanssa päätimmekin, että joskus palaamme Kuusamoon vielä ja lähdemme ihan ajan kanssa tutkimaan Oulangan Kansallispuistoa. Niin mielettömältä se vaikutti, jo näin pintakosketuksella.


Pakko mainita myös pari sanaa tuosta Riddari-villapaidastani, jonka tein vuosi sitten. Se on edelleen aivan uuden veroinen ja yksi lempipaidoistani. Miulla ei ole ikinä tullut kylmä tuo päällä, eikä se myöskään hiosta inhottavasti. Ihan täydellinen paita vaikka ulkoiluunkin. Ja parhaimmillaan se onkin luonnon ääressä. <3 Haaveissa olisi tehdä ehkä toinenkin samanlainen eri väreillä, sitten joskus, kunhan saan nyt näitä muitakin projekteja alta pois. Eli siihen voi mennä vielä tovi jos toinenkin...

Miulla on muuten ollut hiukan teknisiä ongelmia tämän blogin kanssa. Jostain syystä osa lisäämistäni kuvista häviää jonkun ajan päästä. Olen lisäillyt niitä uudelleen ja kokeillut monia eri juttuja, mutta silti osa kuvista vaan katoaa, eikä näy. Koitan selvitellä tilannetta ja toivottavasti saan sen korjattua mahdollisimman pian. Toivotaan, että nämä kuvaongelmat menevät ohi ja pääsette näkemään kaikki kuvat ihan normaalisti...


Nyt haluan vaan toivottaa teille kaikille kovasti tsemppiä! Koitetaan pysyä positiivisina ja ollaan toistemme tukena. Eiköhän tästäkin kaikesta selvitä yhteisvoimin! <3

tiistai 10. maaliskuuta 2020

KUVAPLÄJÄYS RUKALTA

20200307_090041

Täällä taas ollaan Rukalta kotiutuneena! Pääsin eilen illalla kotiin ja tänään oli karu paluu arkeen; aamuherätys viideltä ja ei kun töihin. Pikkunen reissumasiskin iski heti aamulla, kun sai talsia pimeässä vesisateessa bussipysäkille. Kyllä mie niin paljon mieluummin talsisin sinne bussipysäkille pikkupakkasessa lumen narskuessa kenkien alla. Onneksi nyt pääsi kumminkin edes pidennetyn viikonlopun verran nauttimaan talvesta. 

Varoitan jo nyt, että tästä on tulossa kunnon reissukuvapläjäys. Suurin osa reissustahan kului rinteessä, mutta kuvia tuli kyllä napsittua taas kiitettävä määrä. En ollut koskaan aikaisemmin käynyt Rukalla ja ihastuinkin ihan täysin Rukaan ja Kuusamoon. Tekemistä ja näkemistä olisi ollut vaikka millä mitalla, eikä pidennetty viikonloppu riittänyt todellakaan kaikkeen. Siksi päätettiinkin poikaystäväni kanssa, että Rukalle palaamme vielä uudestaan. Esimerkiksi Oulangan kansallispuistoon haluamme ehdottomasti vielä joskus päästä tutustumaan lisää. Nyt teimme vaan pikavisiitin sinne, josta lisää myöhemmin.

20200307_14325720200307_141318
20200307_164121
20200306_174940

Reissun päätarkoituksenahan oli siis päästä laskettelemaan ja sitä pääsimme myös onneksi tekemään. Rukatunturi osoittautui monipuoliseksi ja oikein sopivaksi laskupaikaksi meille. Kolusimme kolmen päivän aikana rinteet hyvin läpi ja kropassa ainakin tuntuu, että on tullut laskettua tunteja ja tunteja. Laskusäät olivat mainiot, vaikkei auringosta ihan hirveästi päästy nauttimaan. Itsehän päätin ottaa rinteestä hieman matkamuistoja kroppaani, kun ensimmäisen illan viimeisellä laskulla epähuomiossani kanttasin liian kovaa vauhtia lumitöyssyyn. Seurauksena oli hieno mahalento kivikovaan rinteeseen. Toisessa kädessä on erittäin kipeä kyynärpäästä kainaloon ulottuva sateenkaaren väreissä loistava mustelma, silmän alla pientä mustelmaa sekä toisessa peukalossa myös mustelma paikassa, mihin en edes tiennyt voivani saada mustelmaa. No, mustelmat kuuluvat tähän lajiin ja eipä ne paljoa vauhtia seuraavina päivinä hidastanut. Hyvin jaksoin tökkiä itseäni siirtymissä vain toisella kädellä eteenpäin, kun toinen oli tärähdyksestä vielä sen verran hellä. :D

20200308_104503
20200306_203353
20200307_123245
20200308_102511

Päivät kului Rukalla aktiivisissa merkeissä. Käytettiin kaikki aika pikkureissustamme hyödyksi, eikä ylimääräistä makoilua tullut harrastettua yhtään. Kunnon annokset ulkoilmaa kyllä tekivät hyvää ja iltaisin nukahtikin ihan salamana. Aamut alkoivat tuhdilla aamupalalla, jonka jälkeen suunnistettiin heti hissien auettua aamumäkeen. Kävin myös yhtenä aamuna aamulenkillä, kun en millään malttanut vaan odottaa sisällä hissien aukeamista. Laskettelu on kyllä sellainen harrastus, että sitä tekisi mielellään niiiiin paljon useammin, jos siihen olisi vaan mahdollisuus. Voi kunpa asuisi pohjoisessa... <3

20200307_121009 (1)

20200307_12065020200307_12251820200307_122535

Yksi reissun kohokohtia oli myös ehdottomasti huskyajelu. Kävimme Lammintuvalla tutustumassa heidän huskyihin ja ajamassa valjakkoa. Jaani pääsi ohjaamaan rekeä ja itse istuin viltin alla reessä nauttien upeista koirista ja maisemista. Ajelun jälkeen pääsimme vielä paijaamaan pentuja ja arvatkaa kenen koirakuume nousi taas ihan kattoon. Jaanilla oli työ ja tuska saada meidät jatkamaan matkaa pentujen luota, kun olisin voinut jäädä rapsuttelemaan niitä vaikka koko loppupäiväksi. Söimme vielä lounaan Lammintuvalla, ennen kuin palasimme takaisin laskuhommiin. Iso suositus tuolle paikalle, kannattaa ehdottomasti käydä, jos olette Rukalla!

20200307_102411

Kaiken kaikkiaan Ruka osoittautui näin pikavisiitillä upeaksi paikaksi ja viihdyttiin siellä paremmin kuin hyvin. Olen niin onnellinen, että pääsin edes muutaman päivän verran nauttimaan pohjoisesta. Siellä vaan mieli ja sielu lepää. <3
tiistai 3. maaliskuuta 2020

RAKKAUDESTA VALOKUVAAMISEEN JA MIKONSAAREN LUONTOPOLKU


Vihdoin ehdin istahtaa kunnolla koneen ääreen jakamaan kuvia viime viikonlopulta. Olin viime viikonloppuna käymässä kotikotona Lappeenrannassa ja lauantaiaamuna lähdimme äitini ja Oskun kanssa aamulenkille Mikonsaaren luontopolulle. Nappasin myös kameran mukaan ja onneksi nappasinkin, sillä ulkona oli ihana talvinen sää. Aurinko paistoi kirkkaasti ja pakkaslukematkin olivat kohdallaan. Mikonsaaren luontopolku oli myös yllätys, sillä en ollut koskaan aikaisemmin käynyt siellä ja se osoittautui oikein kauniiksi paikaksi. Kannattaa käydä siellä ihmettelemässä, jos Lappeenrannassa liikutte!

Jotenkin siinä kaunista luontoa ihastellessa ja kuvia räpsiessä tuli taas muistettua, miksi rakastan valokuvaamista. Muistan edelleen, kun sain ensimmäisen kamerani ala-asteikäisenä syntymäpäivälahjaksi. Se oli vaaleanpunainen digikamera, joka tuntui silloin maailman hienoimmalta. Räpsin sillä paljon kuvia, varsinkin meidän lemmikit olivat erittäin edustettuina muistikortilla. Yläasteella ostin sitten ensimmäisen järjestelmäkamerani, kun olin saanut säästettyä siihen tarpeeksi rahaa. Silloin myös aloin miettimään, että kuvillani olisi kiva tehdä jotain. Tuntui ehkä vähän tylsältä, että kivat otokset jäivät vaan tietokoneen kansioihin. Silloin oikeastaan syntyi myös ajatus tästä blogista ja tässä sitä edelleen ollaan. Rakastan valokuvaamista ja rakastan niiden kuvien ja tarinoiden jakamista. Miulta usein kysytäänkin blogistani ja yleensä kysyjille selitänkin, että se on itselleni rakas harrastus. Harrastus, jossa pääsen yhdistämään niin valokuvaamisen kuin kirjoittamisen sekä olemaan luova.

Sen takia tätä jaksaakin tehdä vuodesta toiseen. On kiva päästä jakamaan omia kuvia, käsitöitä sekä milloin mitäkin. Tätä kautta pääsen toteuttamaan itseäni ja tekemään juuri sellaista sisältöä, kuin itse haluan. Ja kyllähän tässäkin kehittyy jatkuvasti. Varsinkin valokuvaamisesta haluan oppia vielä niin paljon lisää.


Lempikohteitani kuvata onkin luonto. Luonto on niin äärettömän kaunis ja haluankin vangita kuviini sitä kauneutta. Minusta on myös hauska kuvata ihmisiä ja eläimiä. Eläimissä varsinkin on omat haasteensa, sillä niitä ei voi vaan käskeä olemaan juuri tuossa kohtaa paikka ja poseeraamaan. Oskun kanssa ollaan tätä koitettu harjoitella ja olen huomannut, että ne onnistuneimmat otokset eläimistä syntyykin yleensä kärsivällisyyden ja jopa vähän sattuman kautta. Ja siksi niistä monesti tuleekin myös ihan lempiotoksiani. Viimeisin ja uusin lempiotokseni löytyykin tämän postauksen kuvista. Nimittäin koko postauksen toiseksi ylin kuva Oskusta. Sekin syntyi oikeastaan sattuman kautta, eikä se ole täydellinen, mutta jotain fiilistä ja herkkyyttä siinä on, mistä pidän.

Seuraavan kerran palataankin luultavimmin Rukan kuvien kera. Sinnekin reissuun lähtee kamera mukaan. jotta pääsen napsimaan taas lisää kuvia. Jee, maltan tuskin odottaa!