Naureskelen usein aina sitä, kuinka tuntuu, että olen näin 21-vuotiaana sisäisesti täysi mummo. Tuntuu nimittäin, että kaikki aina olettavat parikymppisten olevan vastuuttomia bilehileitä, joiden päässä ei liiku muuta kuin juhliminen ja juhliminen. No itse en ainakaan koe kuuluvani tähän ryhmään, joten ajattelin kirjoittaa tällaisen huumorilla höystetyn postauksen siitä, mistä tietää olevansa vanha. Joten muistakaa lukea tämä pilke silmäkulmassa ja kertokaa alas kommentteihin, jos olette huomanneet itsessänne samoja piirteitä. :D Eiköhän mennä siis itse asiaan. Eli, mistä tietää tulleensa vanhaksi?
Siitä, että ärsyynnyin tavaroiden kantamiseen laukussa ja ostin itselleni kunnon repun. Nätti laukku vaihtui siis käytännölliseen reppuun, jossa läppärin ja koulutarvikkeiden kantaminen on huomattavasti mukavampaa.
Siitä, että täydellinen viikonloppu koostuu poikaystävän tai perheen kanssa kotisohvalla hengailusta baareissa juoksemisen sijaan. Harvemmin jaksaa enää lähteä ulos juhlimaan, sillä baareihin menee paljon rahaa, seuraavana päivänä on vaan ihan hirveä olo eikä se loppujen lopuksi edes ole niin hauskaa, että se olisi kaiken tuon arvoista.
Siitä, että haaveilee jatkuvasti pääsevänsä kaupungin melusta jonnekin luonnon rauhaan, kauas kaikista muista. Ihan pienenä haaveilin aina omasta maatilasta. Teininä päätin, etten ikinä muuttaisi minnekään muualle, kuin mahdollisimman isoihin kaupunkeihin ja keskustoihin. Nyt kumminkin viime vuoden aikana haaveet ovat alkaneet kääntymään maaseudun puoleen. Kuinka ihanaa olisikaan elää kaikessa rauhassa luonnon äärellä kiireen ja stressin ulottumattomissa.
Siitä, että kotona hengaillessa on lähes aina villasukat jalassa ja mahdollisimman mukavat vaatteet päällä. Eikä kauppaankaan lähtö enää ilman meikkiä ja niissä mukavissa kotivaatteissa ole mikään ongelma.
Siitä, että on oppinut käyttämään ja säästämään rahaa. Enää ei tule tehtyä vaan hetken mielijohteesta ostoksia, vaan yleensä kaikki ostokset on tarkaan harkittuja. Nykyään haluaa myös panostaa laatuun, jotta tuotteet kestäisivät pitkään.
Siitä, että bussissa ei enää ymmärrä ihan täysin mistä teinit puhuvat. Viimeeksi perjantaina törmäsin tähän tilanteeseen, kun käytävän toisella puolella istuvat teinit puhuivat kovaan ääneen, enkä ihan edes ymmärtänyt kaikkia sanoja, joita he käyttivät.
Siitä, että alkaa muodustumaan hyvinkin tarkkoja rutiineja sekä perinteitä, joita haluaa noudattaa. Miulla esimerkiksi arkiaamut noudattavat hyvinkin tarkkaa rutiinia sekä sunnuntain ulkoiluhetkestä on tullut jo poikaystäväni kanssa hyvinkin rutinoitunut homma.
Siitä, että päivä ei vaan lähde käyntiin, ellei saa nauttia aamukahvia kaikessa rauhassa. Tarvitsen aina aamuisin noin puolituntia, kun voin vaan juoda kahviani sekä heräillä ihan rauhassa, kaikessa hiljaisuudessa. Sen takia herään aina aikaisemmin, kuin olisi tarvetta.
Siitä, että vanheneminen ei enää ahdista. Miulla on tullut vasta tämän vuoden aikana olo siitä, että vanheneminen ei ahdista tai pelota. Odotan vaan innolla tulevia vuosia ja niiden tuomia uusia asioita.
Siitä, että on ylpeä sisäisestä mummostaan. Nautin kotoilusta, neulomisesta, luontoretkistä sekä ruuan laitosta. Nautin arjestani ja siitä, että olen vähän mummo. Se on ihan täysin ok. <3
Lähetä kommentti