Ette ikinä arvaa, mitä tänään tapahtui. Tänään oli se päivä, kun pitkä odotus palkittiin. Avasin jännittynein mielin Opintopolun ja katsoin muualle. Hetken jouduin keräilemään itseäni, ennen kuin uskalsin katsoa näyttöä. Mielessä pyöri vain yksi ajatus ja se oli: "en varmana tule pääsemään, joudun taas pettymään". Kun vihdoin uskalsin katsoa ruutua, jouduin lukemaan tekstin "Hyväksytty" ainakin viisi kertaa läpi, ennen kuin aivoni sisäistivät sen. Siinä kohtaa juoksin vain äitini luokse keittiöön ja huusin kyynelten seasta "Äiti mie pääsin Lahteen!". Siinä me sitten yhdessä istuimme lattialla ja itkimme. Ja ne olivat totisesti niitä onnenkyyneliä.
Näin siis pääsi käymään, että vihdoin lähden opiskelemaan unelma-ammattiani, eli muotisuunnittelua. Syksyllä aloitan siis puettavan muotoilun opiskelut Lahden Muotoiluinstituutissa. Fiilis on ihan sanoinkuvailematon, olen vaan itkenyt ja nauranut. Vaikka olen vuodet haaveillut kyseisestä alasta, niin en silti jotenkin osannut ajatella, että oikeasti pääsisin sisään ja vielä ensimmäisellä kerralla. Pääsykokeiden jälkeen olen nähnyt unia, joissa vuoroin pääsen sisään ja vuoroin en. Silti en jotenkin missään kohtaa osannut ajatella, että näin oikeasti tulisi käymään. Että pitkäaikainen haaveeni oikeasti kävisi toteen. Ihan käsittämätöntä!
En tiedä, mitä sanoisin. En tiedä, mitä kirjoittaisin. Tiedän vaan, että olen pirun onnellinen. Halusin tulla, heti ilmoittamaan tästä myös tänne, koska blogi on mulle kuin yksi parhaista ystävistäni. Enkä vaan voi hehkuttaa tätä asiaa tarpeeksi. Lupaan myös viedä blogini mukaani Lahteen ja kirjoitella tänne myös opinnoistani. Tästä se vasta lähtee.
Toivottavasti teksti ei ole kamalan sekavaa, sillä kirjoitin sen suoraan fiilispohjalta, kyyneleet silmissä ja hymy huulilla. Aitoja ja rehellisiä tunteita suoraan sydämestä. Olkoon tämä opetus siitä, että mikä vaan on mahdollista, kun jaksaa vaan uskoa ja tehdä töitä. Uskaltakaa tavoitella unelmianne, sillä tämä voi olla lopputulos. Lopuksi haluan vielä kiittää jokaista, joka uskoi minuun ja taitoihini, silloin kun en itsekään enää uskonut ja olin valmis luovuttamaan. Kiitos jokaisesta, joka kannusti ja piti sormia ristissä kouluunpääsemiseni puolesta. Siitä oli selvästi hyötyä! <3
Lähetä kommentti