maanantai 23. tammikuuta 2017
KUN KAIKKI TUTTU JA TURVALLINEN KATOAA
Tänään tosiaan pyörähti meillä meidän abien viimeinen normaali kouluviikko käyntiin. Vaikka olen asiasta innoissani, niin kyllä se myös tietyllä asteella tuntuu todella oudolta ja ehkä jopa hiukan haikealta. Oudolta siksi, että olen niiiin monta vuotta istunut vaan koulun penkillä ja nyt se alkaa tulla päätökseen. Haikealta siksi, että lukion on kumminkin ollut huippuaikaa ja on outoa, kun tulevaisuudessa ei tulekaan törmäilemään koulun käytävillä enää samoihin kavereihin. Toisaalta olen myös superhelpottunut siitä, että lukio alkaa tulemaan päätökseensä. Onhan se aika rankkaakin hommaa ja toisinaan aika turhauttavaakin, sillä täytyy opiskella aineita, jotka eivät itseään kiinnostaisi yhtään.
Nyt herääkin mieleen kysymys, että mitäs sitten? Pian pitäisi olla taas istumassa kirjotuksissa. Sen lisäksi pitäisi myös olla hakemassa uuteen kouluun ja oikeasti vakavissaan miettimässä tulevaisuutta. Itse olen ainakin innoissani siitä, että pääsen opiskelemaan alaa, joka minua oikeasti kiinnostaa. Toki tiedostan myös mahdollisen välivuoden, eikä sekään ajatuksena oikeastaan ahdista. Annetaan elämän kuljettaa.
Omille muutto on myös asia, jota odotan kovasti. Haluan päästä omilleni ja itsenäistymään kunnolla. Samalla sekin kuitenkin hiukan ahdistaa. Entä jos en pärjääkään? Entä jos en viihdykään yhtään uudessa kaupungissa? Myös se, että en enää voikaan vaan soittaa ja pyytää parasta ystävääni illalla kylään juttelemaan, jos jokin asia painaa mieltä, tuntuu oudolta. On niin outoa, että jokainen lähtee vaan eri suuntiin tavoittelemaan omia unelmiaan. No, täytyy nyt vielä nauttia tästä, kun kaikki ovat vielä täällä.
Loppujen lopuksi olen kumminkin enemmän innoissani, kuin kauhuissani tulevaisuudesta. On tavallaan ihan sika siistiä päästä aloittamaan niin sanotusti tyhjältä pohjalta jossain ihan muualla. Saada uusia ihmisiä ja maisemia ympärille. Uskon nimittäin, että kaikki tulee lopulta aina kääntymään parhaiten päin, kunhan ei vaan lannistu ja luovuta. Joten ei kun hymyssä suin kohti tulevia seikkailuita!
Olisi mukava kuulla, jos siellä on muita, ketkä ovat painineet näiden samaisten ajatusten kanssa viime aikoina. Laittakaan vaan rohkeasti kommettia tulemaan. Ihanaa viikkoa kaikille!
Tilaa:
Lähetä kommentteja
(
Atom
)
Lähetä kommentti