Miettikää, kuinka pieni asia yksi hymy voi olla, mutta kuinka suuri vaikutus sillä on. Kuinka hyvältä se tuntuu, kun joku hymyilee sinulle rohkaisevasti silloin, kun sinua kaikista eniten jännittää. Kuinka se piristääkään synkkää päivää, kun tuntematon vastaantulija hymyilee tai kun saat hymyn juuri siltä tietyltä. Hymy oikealla hetkellä voi olla jollekin kaikki kaikessa.
Ihana Neiti tuhat sanaa minuutissa -blogin Emmi haastoi meidät kanssa bloggaajat hymyilemään hänen kanssaan ja tottakai mä hymyilen. Myös Hempee-blogin Jonna ja Niin paljon, että riittää -blogin Anni lähtivät suloisilla hymyillään heti mukaan. Mulla ainakin nousee heti hymy huulille, kun näen toisten hymykuvia, niin se hymy vaan tarttuu.
Mä olen aina ollut aikamoinen hymytyttö. Pienestä pitäen olen hymyillyt hammashymyäni kuvissa. Muistan kumminkin, kun ala-asteella kolmannen luokan (?) luokkakuvat tulivat, niin asia muuttui. Olin vasta saanut raudat ylähampaisiin ja hammashymyni lopputulos näytti mielestäni siltä, että suuni oli tungettu täyteen metallin osia. Silloin päätin, että en enää ikinä hymyilisi suu auki, sillä en halunnut näyttää joltain robotilta. Voitte vaan kuvitella, kuinka huvittavia koulukuvat sen jälkeen olivatkaan, kun yritin väkisin pitää suuni kiinni hymyillessä. Onneksi ala-asteen lopussa sain raudat pois, mutta eihän kukaan silloin enää hymyillyt kunnolla, vaan jokaisessa kuvassa piti näyttää vaan mahdollisimman coolilta (mikä ei kyllä koskaan onnistunut). En myöskään enää edes osannut hymyillä rennosti hammashymyä, vaan yrittäessäni sitä lopputulos oli ennemminkin väkinäinen irvistys. No onneksi ajan kanssa sain kumminkin oman hymyni takaisin ja tässä sitä ollaan. Saan ihmisiltä hurjasti palautetta siitä, kuinka olen ihanan positiivinen ja tartutan hymyäni muihin.
Iloista viikonloppua kaikille! <3 Muistetaan hei hymyillä, niin niille tuntemattomille, kuin lähimmäisille. Jaetaan iloa ja hymyjä ympärillemme, sillä sitä juuri tämä maailma tarvitsee!
Lähetä kommentti