Niin siinä vaan kävi, että lauantaina suljit silmäsi viimeisen kerran sylissäni. Olit taistelusi taistellut, etkä enää jaksanut. Oli aika päästä lepäämään sateenkaarisillan toiselle puolelle. Jätit jälkeesi käsittämättömän suuren kaipuun ja surun. Oli vaikea uskoa, etten enää koskaan pääsisi turvautumaan pehmoiseen turkkiisi huonona päivänä. Et enää ikinä olisi hauskuuttamassa tempuillasi. Et myöskään enää koskaan olisi kiusaamassa koiria. Et enää olisi täällä.
Vaikka lähdit, jäät ikuisesti sydämeeni. Olit mitä mielettömin, kaunein ja upein kani, mitä ikinä olisin voinut saada. Ikävän lisäksi jätit jälkeesi myös monen monta ihanaa muistoa, joita en tule unohtamaan ikinä. Illat, kun katselin sohvalla maaten elokuvia ja saatoit tehdä yllätys hypyn mahalleni, johon jäit nukkumaan. Rakastit seurata minua ja tökkiä kuonollasi. Kesät olivat lempiaikaasi, kun sait nauttia ulkoilmasta ja tuoreesta heinästä. Et ollut vain pupu, olit yksi parhaita ystäviäni, olit perheenjäsen. Pystyin kertomaan sinulle kaikki huoleni ja iloni. Rakastan sinua niin paljon pieni Iivoni! <3
Kiitos vielä ihan superpaljon teille kaikille, jotka olette ottaneet osaa tähän valtavaan suruun. Perheeni, sukulaisteni, ystävieni ja tuttujeni tuki on ollut ihan korvaamatonta tällaisen kriisin keskellä. Ihana tietää, että ympäriltäni löytyy näin paljon ihania ihmisiä, jotka jaksavat tukea. Kiitos!! xx
Lähetä kommentti