Sain yhtenä päivänä idean tehdä postauksen tyylistäni. Blogini on aina pyörinyt elämäni lisäksi paljon muodin ja tyylini ympärillä. Tajusin, etten koskaan ole kumminkaan kirjoitellut tänne postausta siitä, kuinka kiinnostuin edes pukeutumisesta ja miten löysin oikein oman tyylini. Toivottavasti jaksatte lukea, tästä tulee pitkä tarina!
Niin kauan, kuin pystyn muistamaan niin mua on aina kiinnostanut vaatteet ja pukeutuminen. Tarhaikäisenä rakastin kotona pukeutua prinsessaksi, pukeutumisleikit olivat ihan mun lemppareita. Tykkäsin stailata barbeja ja järjestää niillä muotinäytöksiä. Jossain vaiheessa rupesin myös itse tekemään niille vaatteita kangastilkuista, joita löysin kotonta. Kouluun mennessä en enää niinkään leikkinyt barbeilla, vaan tein niille vaan vaatteita ja puin niitä jos minkälaisiin viritelmiin. 5. luokalla aloin vasta kunnolla kiinnostumaan siitä, mitä mulla itselläni on päällä, sitä ennen äiti oli valinnut aina kaikki vaatteeni. Kaikki lähti varmaan siitä, kun rupesin kunnolla lukemaan muotilehtiä ja aloin myös tutustumaan blogimaailmaan. Halusin itse alkaa ostamaan ja valitsemaan omat vaatteeni.
Vuonna 2014 perustin blogini ja aloin kuvaamaan asujani.
Olin kumminkin ala-asteikäisenä hyvin herkkä muiden mielipiteille. Muistan kuinka sain kuulla luokkatoveitteni haukkuneen uusia vaatteitani ja voitte vain kuvitella, miltä se tuntui epävarmasta nuoresta tytöstä. Ei todellakaan hyvältä. Tämä toistui niin useasti; sain kuulla kuinka uusia housujani oli haukuttu oudoiksi selkäni takana (sillä ne eivät olleet samallaiset lökärihousut, joita kaikki silloin käyttivät), kampaustani haukuttiin rumaksi sekä osa tytöistä olivat valittaneet, että yritin leikkiä jotain supermallia (olen kyllä ollut aina pitkä ja hoikka, mutta mitä??). Nuo kaikki kommentit ja ilkeilyt romuttivat nuoren tytön itsetuntoa ja aloin pukeutua massan mukaan, sillä en halunnut joutua enää ilkeilyiden kohteeksi. Kiinnostus muotiin ja pukeutumiseen ei kuitenkaan kadonnut minnekkään.
Yläasteella sain uusia ystäviä sekä aloin taas rohkaistua. Aloin taas käyttää vaatteita joista pidin ja ymmärsin, ettei muiden mielipiteillä ole väliä. Yläaste olikin aikaa, jolloin tuli kokeiltua vähän kaikenlaisia tyylejä ja jotkut sen aikaiset asut naurattavat ja hävettävät, kun edes mietin niitä. Pääasia oli kuitenkin se, että aloin saamaan itsetuntoni takaisin ja uskalsin pukeutua oman mieleni mukaan.
2015
Yläasteen loppupuolella myös uskalsin perustaa blogini, josta en kyllä aluksi kertonut lähes kellekkään. Uskalsin myös kertoa opolleni sekä opettajilleni haaveistani ruveta vaatesuunnittelijaksi. Leikkelin paljon lehdistä muotikuvia ja tapetoin niillä lähes huoneeni seinät, luin muotiblogeja sekä ihailin ihmisiä, jotka pukeutuivat hyvin. Vasta lukioon mennessäni musta alkoi tuntua siltä, että tiesin mikä oli mun tyyli. Naisellisuudesta, yksinkertaisuudesta, mukavuudesta sekä omaperäisyydestä alkoi muodostua avainsanat tyylilleni.
2016
Nykyään tiedän mikä on tyyliäni. Rakastan muotia ja pukeutumista. Käytän vaatteita, joista tykkään, enkä välitä vaikka muut tuijottavat. Mua ei kiinnosta yhtään mitä muut ajattelevat tai puhuvat pukeutumisestani. Tärkeintä on se, että itse viihdyn vaatteissani ja pidän niistä. Tottakai tyylini kokoajan kehittyy ja muovautuu, mutta olen löytänyt sen punaisen langan, jota seurata. Imen kokoajan itseeni inspiraatiota niin lehdistä, blogeista kuin kadullakin vastaan tulevista ihmisistä.
Olkaa siis tyylillenne uskollisia, pukeutukaa juuri niin kuin itse haluatte. Jos ette vielä tiedä, mikä on tyyliänne, niin ei kun etsimään sitä. Selailkaa muotilehtiä, inspiroitukaa hyvin pukeutuvista ihmisistä, kootkaa esim. Pinterestissä taulu asuista, joista pidätte. Siitä se oma tyyli alkaa hahmottumaan. Muistakaa "life is too short to wear boring clothes".
Ihanaa illan jatkoa sekä tyylikästä tulevaa viikkoa!
Lähetä kommentti