SOCIAL MEDIA

keskiviikko 20. tammikuuta 2021

KAAKAORETKI SARVIKALLIOLLA

P1170013

Olen jo jonkin aikaa ikävöinyt kunnon luontoretkiä. Sitä, kun eväät repussa lähtee talsimaan polkuja pitkin ja kun reissun tavoitteena on vaan päästä nauttimaan luonnosta. Viime sunnuntaina pääsin pitkästä aikaa retkeilemään. Pakattiin kaakaot reppuun ja lähdettiin tutustumaan meille uuteen retkikohteeseen, Sarvikallioon. 

Sarvikallio sijaitsee Tuusulassa ja sitä kiersi reilun kolmen kilometrin reitti. Talviretkeilykohteeksi oiva valinta. Poluilla pääsi kulkemaan hyvin ja kalliolta löytyi upea näköalapaikka. Juotiin lämpöiset kaakaot samalla kun ihailimme maisemaa. Elmolla oli taas niin kova vauhti päällä, että hän ei olisi malttanut pitää mitään kaakaotaukoja, vaan pieni olisi vaan halunnut mennä jatkamaan tutkimusmatkaansa. On hauska huomata, miten paljon koirakin nauttii, kun pääsee luonnon äärelle. 

Jouduin hankkimaan Elmollekin oman talvitakkinsa, sillä pieni alkoi palelemaan kovimmilla pakkasilla. Sen takia valittiinkin sunnuntain retkikohteeksi joku sopivan lyhyt reitti, jottei Elmolle ehtisi tulla kylmä. Päinvastoin kumminkin kävi ja Elmolla taisi melkeinpä tulla liian lämmin takki päällä.

20210117_114152 P1170016 P1170006 20210117_121411

Luontoon, jos minne on hyvä paeta hetkeksi koulustressiä ja -ahdistusta. Luonnossa unohtuu kaikki stressi ja tulee tunne siitä, että kyllä kaikki järjestyy, niin kuin on aina ennenkin järjestynyt. Luonnosta saa voimaa ja rutkasti hyvää oloa. Tämä alkuviikko on taas tehty ja menty tukkaputkella, sillä loppuviikoksi suuntaamme Tahkolle laskettelemaan. Olen niin innoissani siitä, että pääsen ensimmäistä kertaa tänä talvena rinteeseen. Pieni hengähdystauko taas kaikesta tekee varmasti hyvää ja pääseepähän nauttimaan raikkaasta ulkoilmasta taas mielin määrin.

Palaillaan taas ensi viikolla asiaan! <3 

P1170010 P1170022 IMG_2386
sunnuntai 17. tammikuuta 2021

VUODEN EKA VILLAPAITA

P1160216

Vihdoin neulejuttuja, jee! Lauantaina päästiin vihdoin räpsimään kuvia tästä miun "joululomaprojektista". Halusin jouluksi ja välipäiviksi jotain mukavaa ja rentoa neulomista. Sellaista, missä ei tarvitsisi ajatella sen kummemmin, kunhan vaan saisi neuloa. Halusin lämpöisen villapaidan, joka sopisi retkeilyyn ja ulkoiluun, mutta toimisi myös ihan arjessa farkkujen kaverina. Niistä lähtökohdista syntyi tämä villapaita.

Lankana käytin Adlibriksen Felting Wool -villalankaa. En ollut aiemmin kyseisestä langasta tehnyt mitään, mutta ajattelin sen soveltuvan tähän villapaitaan hyvin, sillä se on 100% villaa ja mukavan paksua. Neuloin neuleen koon 8 puikoilla ja resoreita sekä kaulusta lukuunottamatta se on neulottu helmineuleesta. Perus neule sai heti kivasti ilmettä elävästä pinnasta sekä korkeammasta kauluksesta. Paksusta langasta ja isosta puikkokoosta johtuen tämä työ valmistui hetkessä.

P1160109 P1160139 P1160092 P1160044

Villapaidasta tuli juuri täydellinen retkipaita. Lauantaina oli -20 astetta pakkasta, kun otimme nämä kuvat ja vaikka hilluin hangessa ilman takkia, ei minulle ehtinyt tulla yhtään kylmä. Vaikka monesti saatan olla herkkä villalangoille, niin tämä on sen verran pehmeää villaa, ettei paita kutita käytössä yhtään. Varastoista löytyisi vielä samaa lankaa myös valkoisena, saa nähdä mitä siitä keksin.

Saan nykyisin paljon kyselyitä neuleistani. Ohjeita kysellään useasti. Suurin osa neuleistani on syntynyt päässäni ja muotoutuneet tehdessä. Ohjeet ovat siis omiani ja jos eivät, niin yleensä olen maininnut millä ohjeella olen neuleen tehnyt. Teen usein neuleistani muistiinpanoja ja olenkin alkanut pohtimaan josko alkaisin kirjoittamaan sekä julkaisemaan ohjeita neuleistani. Joko ilmaiseksi tai pientä maksua vastaan, riippuen neuleesta. Ihan tällä hetkellä se ei kumminkaan tule tapahtumaan, sillä tästä eteenpäin aion keskittyä tämän kevään opinnäytetyömallistoni työstämiseen, joten kaikki muut neuleet jäävät nyt sivualalle. Mutta ehkä opparin valmistumisen jälkeen, saa nähdä. 

Löytyykö sieltä kiinnostuneita neuleohjeista? Ihanaa sunnuntai-iltaa ja aurinkoista tulevaa viikkoa! <3

P1160214
sunnuntai 10. tammikuuta 2021

ILOA UUSISTA HIUKSISTA JA TALVISESTA LUONNOSTA

P1090140

Tänä viikonloppuna olen iloinnut erityisesti kahdesta asiasta. Olen iloinnut ihanasta pakkasesta ja talvesta, josta vihdoin olemme päässeet nauttimaan myös täällä etelässä. Lisäksi olen iloinnut uusista hiuksistani, jotka uskaltauduin leikkaamaan. Vaikka pidin pitkistä hiuksistani, olivat ne alkaneet myös kyllästyttämään ja päässä oli alkanut pyöriä ajatus lyhyemmistä hiuksista. Pohdin jonkin aikaa, että uskallanko luopua pitkistä hiuksistani. Entä jos alkaisikin kaduttamaan? Päädyin kumminkin siihen, että hiuksethan ne vaan ovat ja voin aina kasvattaa ne takaisin. Onneksi tein sen päätöksen, sillä kun perjantaina palasin kampaajalta, en voinut olla kuin tyytyväinen lopputulokseen. Lyhyet hiukset tuntuu taas niin ihanalta (ja helpolta).

P1090198 P1090082 P1090176 P1090190

Eilen aamulla suuntasimme metsäretkelle. Aurinko päätti ilahduttaa retkeämme näyttäytymällä pitkästä aikaa. Keskellä lumista ja hiljaista metsää, pakkasen nipistellessä poskia ja auringon paistaessa kasvoille, tunsin rauhaa ja onnea. Rakastan lunta ja talvea. Rakastan luontoa ja sen rauhaa. Kesäisin monesti ajattelee, että kesän voittanutta ei ole. Mutta kun oikea talvi saapuu, ei sitä edes kaipaa kesää, vaan tuntee itsensä kotoisaksi juuri siinä hetkessä. Pakkanen ja lumi on parasta. 

Unelma olisi viettää talvet pohjoisessa. Siellä, missä on takuuvarmasti oikea talvi. Kesät taas viettäisin etelässä järven rannalla, mieluiten Saimaan. Luonnon ääressä, nauttien sen parhaimmista antimista. Katsotaan, mihin se elämä kuljettaa.

P1090186 P1090141 P1090193 P1090194

Varmaan vaikea tämän kaiken talvihehkutuksen jälkeen kuvitella, miten suurin osa viikonloppuani on kulunut. Ulkoilua, ulkoilua ja sitten kotona lepäämistä. Onneksi miulla on nykyään eräs karvainen pieni ystävä, joka on vähintäänkin yhtä innoissaan ulkoilemassa luonnossa kuin minäkin. Häntä ei tunnu myöskään kylmä ilma haittaavan. Hän viihtyisi ulkona varmaan loputtomiin, jos vain saisi. Parempaa seikkailukaveria saakin etsiä. <3

Ja aivan kuin vahvistaakseen viimeisen lauseeni, kömpi vierelleni juuri päiväunilta herännyt haukotteleva hännän heiluttaja ja nuolaisi kättäni. Pieni tyyppi niin täynnä rakkautta.

Rauhaisaa sunnuntai-iltaa!